新聞稿

Tiikereiden odotukset kauden alla olivat varovaiset. Edellisellä kaudella oltiin romahdettu loppumetreillä karsintaan, ja vaikka sarjapaikka säilyikin, herätti 15. sija paljon huolenaihetta. Materiaali oli kapea, eikä Torkkelinmäen ylpeyden taloudellinen kapasiteetti ole kilpailukykyinen kovimpien vastustajien kanssa, mikä on vaikuttanut pelaajamateriaalierojen hitaaseen, mutta tappavan varmaan kasvuun.

Kuitenkin kausi 5 tulee tiikerilauman osalta positiiviseen päätökseen. Sarjasijoitus koheni edelliskaudesta kaksi sijaa, ei kovin mairittelevaa, mutta täysin realistisesti ajatellen karsintaankin oli varauduttu ja se onnistuttiin välttämään (kiitos muutaman jengin kuoleman ja Terässiimojen loppup**seilyn . Maaleja lätkittiin runsaasti enemmän kuin edellisellä kaudella ja valttikortiksi tiedetty puolustus kesti myös erinomaiesti tälläkin kaudella. Viihdyttävintä peliä Tiikerit eivät sarjassa esitä, mutta kovaa taistelua ja perusvarmaa, konemaista palloa kylläkin. Saksa-Kreikka-dualismi pelimentaliteetissa on ollut elinehto pärjäämiselle Tiikereiden tasoiselle joukkueelle. Tämä todettiin myös Cupissa, josta kehkeytyikin menestystarina!

Uskomattomalla tavalla joukkue selvisi Cupin semifinaaleihin, ja pelin ulkopuoliset asiat johtivat siihen, ettei enää voitosta pystytty taistelemaan, mutta todennäköisesti neljäs sija olisi tullut joka tapauksessa. Pitkä cup-taival sisälsi myös huonoja puolia, kun kapea pelaajamateriaali joutui tykittämään pelistä toiseen sata lasissa ja miehet alkoivat väsymään jo kauden puolessa välissä. Taistelu kuitenkin palkittiin II.-divisoona paikalla kaudelle 6.

Joukkueen paras pelaaja oli ehdottomasti maalinsuulla. Ilmari Petäjäniemi sijoittui maalivahtitilastoissa kolmanneksi 20:lla nollapelillä ja yli kolmanneksen joukkueensa peleistä pelanneista hänellä oli paras torjuntaprosentti. Mahtava suoritus ja pärjäämisen elinehto joukkueelle, joka viime kaudella paukutti surkeat 29 ja tällä kaudella 44 maalia (joista 10 kuollutta Monkeysia vastaan). Tyhmäkin siis ymmärtää, että jos 82:ssa pelissä laukoo 63 maalia, ei oman pään ole varaa vuotaa.

Hyökkäystehoja ei siis joukkueesta tahdo löytyä, mutta kärjessä Reijo Korpela teki sen, mihin hän vain yksin pystyy. 15 maalia on kelvollinen suoritus ja ilman häntä äärimmäisen kapea hyökkäyskalusto olisi häikäissyt tilastoissa olemattomuudellaan.

Sen sijaan Arttu Ylisirniön vaivaiset 7 maalia olivat heikko suoritus. Myös kurillisesti mies oli yksi heikoimmin suoriutuneita. Vaikka aggressiivista pelityyliä tuettiin usein, eivät kaikkien korttimäärät olleet ilahduttavia. Loppukaudesta parin ottelun pelikiellot olivat jo tuntuvia. Kaikenkaikkiaan hyökkäyssuunnan peli oli pienoin floppi, vaikka sen puutteet tiedettiinkin.

Liigacupiin Tiikereillä ei ole odotuksia, otetaan se mitä saadaan. Ensi kudella tavoite on tämän kauden suoritusten valossa säilyttää sarjapaikka ja taistella kovasti oheistilojen tasojen perässä pysymisessä. Uusia miehiä on ostettu kapeaan treenirinkiin ja nämä toivon mukaan kantavat hedelmää tulevaisuudessa. Lisäksi ensi kaudelle on luvassa myös ensimmäinen kunnollinen nuorennusleikkaus avauskokoonpanoon, ja näillä tuloilla toivottavasti oheistilojen ja stadionin laajennus on mahdollista.

Tiikerit kiittää kaikkia kuluneesta kaudesta ja toivottaa kaikille onne liigacupiin, sekä uuteen alkavaan kauteen. Fiilistellä voi Tiikereiden tunnus- ja maalilaululla!

http://www.youtube.com/watch?v=2HDfehvB7-c

---

---