Изявление за пресата

Raimo Mikkainen valittiin tämän joulun joulupukiksi seuran joulujuhlaan. Juhla pidettiin perinteisesti eräässä vanhassa navetassa, joka on kunnostettu uusiokäyttöön. Nykyisin se on vähän, kuin seurojentalo, jossa pidetään kaikennäköisiä juhlia. Navetan erikoisuutena on avotakan todella suuri savupiippu, jonka kautta Mikkaisen oli tarkoitus laskeutua lahjojen jakoon.

Mikkainen kiipesi katolle ja hänen ympärilleen sidottiin benjiköysi. Tarkoituksena oli pieni vapaapudotus ja köysi hidastaisi Mikkaisen vauhdin sopivasti ennen takan pohjaa. Mikkainen pudottautui piippuun ja kaikki odottivat joulupukin siistiä laskeutumista, mutta kuului tumahdus ja jumalaton noituminen piipun uumenista. Niitä sanoja ei viitsi tässä nyt toistaa.

Pukkia ei näkynyt, kuului vain sanoja piipun uumenista, sanoja, jotka eivät kuulu jouluun. Juhlaväki kuikuili takan sisään, katselivat varoen ylöspäin piippuun. Joku sitten totesi: "Vois vissii tuon pellin avata?". Pelti avattiin ja vihdoinkin noituvan pukin jalat ilmaantuivat esiin. Köysi löysättiin ylhäältä ja nokipilven pöllähtäessä Mikkainen putosi alas varoen vasenta nilkkaansa. Se oli murtunut kohdatessaan pellin, jota kukaan ei ollut muistanut avata.

Ihmeteltiin myös, miksi Mikkainen oli niin nokinen? Selvisi, että edellisenä viikonloppuna piippu oli kyllä nuohottu ja puhdistettu, mutta sen jälkeen kylän eläkeläiset olivat pitäneet makkaranpaistoiltamat. Nokinen Mikkainen katseli ympärilleen ja irvisti tuskasta. Sen verran kuitenkin Mikkainen oli pelimiehiä, että otti tilanteen haltuunsa ja alkoi laulamaan: "Jos minä olen musta..."

---

---